Ilmanvaihdon vaikutus energiankulutukseen
Hyvään energiatehokkaaseen taloon kuuluu kunnollinen ilmanvaihto. Sillä varmistetaan, että talossa on hyvä, puhdas ja terveellinen sisäilma. Sisäilman tulisi vaihtua ulkoilmaan kerran kahdessa tunnissa. Samalla sisäilmasta on mahdollista ottaa talteen lämpöenergiaa, jolloin säästetään lämmityskuluissa.
Jos ilmanvaihto ei toimi kunnolla
Hiilidioksidipitoisuus nousee ja silloin sisäilma tuntuu tunkkaiselta.
Asunnossa oleva kosteus tiivistyy rakenteisiin ja aiheuttaa homeongelmia.
Seurauksena on merkittäviä haittoja rakennuksen kunnolle ja ihmisten terveydelle.
Ilmanvaihdon voi toteuttaa eri tavoilla
Ilmanvaihto on vuosien mittaan hoidettu monella eri tekniikalla. Vanhimmissa taloissa on yleensä painovoimainen ilmanvaihto. Sen jälkeen katoille laitettiin huippuimureita ja uusimpiin taloihin on asennettu useimmiten huoneistokohtainen ilmanvaihtokone, jossa on lämmön talteenotto.
Ilmanvaihto perustuu paine-eroon, joka saadaan aikaan joko puhaltimilla (koneellinen ilmanvaihto) tai lämpötilaeron ja tuulen yhteisvaikutuksella (painovoimainen ilmanvaihto).
Raitis ulkoa tuleva ilma johdetaan olo- ja makuuhuoneisiin. Poisto taas tapahtuu keittiöstä, WC:stä, kylpyhuoneesta ja vaatehuoneesta, jotta jo käytetty tai kostea ilma ei leviäisi muuhun asuntoon.
Painovoimainen ilmanvaihto
Vanhemmissa taloissa ilma poistuu, aika usein savupiipun yhteydessä olevan, katolle menevän poistoilmakanavan kautta. Korvausilmaa saadaan silloin seinässä olevan raitisilmaventtiilien, ikkunoissa olevien tiivisteissä olevien rakojen tai karmiventtiilien kautta. Mikäli venttiilit on tukittu, korvausilma hakee uuden reitin sisälle. Silloin kylmä ilma tulee oven- tai ikkunankarmien tai seinässä olevien rakojen kautta, tuoden samalla rakenteessa olevaa pölyä ja epäpuhtautta huoneilmaan.
Painovoimaisessa ilmanvaihdossa on muistettava säätää venttiiliä pienemmälle kylmemmillä keleillä ja suuremmalle sään lämmetessä. Muuten talvikuukausina ilmanvaihto toimii suuren lämpötilaeron takia liiankin tehokkaasti. Kesällä taas, kun ulkoilma on lämmintä ja jopa lämpimämpää kuin sisällä, painovoimainen ilmanvaihto toimii huonosti. Pääsääntöisesti tätä ilmanvaihtoa löytyy 50-luvulla ja sitä aiemmin rakennetuissa taloissa.
Koneellinen ilmanvaihto
Koneellinen ilmanvaihto on vanhemmissa taloissa järjestetty poistoilmanvaihtona, jossa on voinut olla parina erillinen sisään tulevan ilman lämmityslaite. Uudempiin koteihin on useimmiten asennettu lämmöntalteenotolla varustettu tulo/poistoilmanvaihtokone (LTO-laite).
Ilmanvaihdon määrää säädetään tarpeen mukaan. Usein säätö on 4-portainen (1= pienin, 4= tehokkain).
Säädä ilmanvaihto pienemmälle, kun asunto jää tyhjilleen. Poissaoloasento (1) ei kuitenkaan ole riittävä, jos jätät asuntoosi märkää pyykkiä kuivumaan.
Pakkaskeleillä riittää tavanomaista alhaisempi ilmanvaihdon asetus: voit säätää ilmanvaihdon asentoon 2. Sama ilmanvaihdon asetus voi riittää jos vietät rauhallisen koti-illan tv:n ääressä.
Tavanomaisesta asumisesta ja elämästä syntyvät kosteus ja epäpuhtaudet (ruoan valmistus, pyykin kuivaus, suihku) poistuvat ns. normaaliasennolla (3). Sillä tyypillisesti saavutetaan ilmanvaihdon mitoitusmäärä.
Ilmanvaihdon tehostusta (4) käytetään vain erityistilanteissa: asunnossa oleskelee tavanomaista enemmän ihmisiä, ruoanlaitosta syntyy käryä tai saunominen aiheuttaa kosteutta.
Poistoilmanvaihto (katolla huippuimuri)
Poistoilmanvaihdossa ilma tulee sisälle raitisilmaventtiilien kautta samoin kuin painovoimaisessa ilmanvaihdossa.
Ilmamäärän ohjaus tapahtuu:
joko keskitetysti koko kiinteistön asunnoille
tai joka asunnossa erikseen liesituulettimessa olevasta ohjauspaneelista.
LTO-laitteella varustettu ilmanvaihtokone
Poistettava lämmin ilma kulkee lämmöntalteenottolaitteen läpi, jossa siitä otetaan mahdollisimman paljon lämpöenergiaa talteen. Lämpö siirretään ulkoa otettavaan ilmaan joka jaetaan koneellisesti oleskelutiloihin ja makuuhuoneisiin. Samalla säästetään lämmityskuluissa. Näitä laitteita on myös automaattisesti säätyvänä.
Kylmimpinä aikoina LTO-laite ei aina riitä, vaan tarvitaan lisälämmitystä. Jälkilämmityspatteri voi toimia sähköllä tai olla yhdistettynä vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään. Viihtyvyyden ja ilmanvaihdon toimivuuden kannalta on hyvä, että sisäänpuhallusilma on joitakin asteita huonelämpötilaa alhaisempi (noin 16-17 °C). Tällöin tuloilma sekoittuu hyvin huonetilan oleskeluvyöhykkeellä, kun taas liian lämmin tuloilma nousee katonrajaan. Liian viileä puhallusilma puolestaan aiheuttaa vedontunnetta.
Muistathan lämmityskauden päättyessä laittaa lämmön talteenoton säätö kesäasentoon ja ennen syksyn viilenemistä siirtää lämmön talteenoton säätö takaisin talviasentoon. Siten saat kesäöinä viileämpää ilmaa sisälle ja syksyn säädöllä varmistat, että sisäilman lämpö otetaan talteen talviaikaan. Lue tarkemmat ohjeet ilmanvaihtokoneesi käyttöohjeista.
Ilmanvaihtokoneen suodattimet puhdistavat sisään ja ulospuhallettavan ilman. Jotta ilmanvaihdon teho ei laske, kannattaa sinun puhdistaa tai vaihtaa suodattimet laitevalmistajan ohjeiden mukaan ainakin pari kertaa vuodessa. Varsinkin talvisin kaupungin katupöly ja kevään siitepöly tukkii suodattimet tehokkaasti.
Ilmanvaihtokoneen ja lattialämmityksen yhteiskäyttö
Sähköinen lattialämmitys pesutiloissa voi, yhdistettynä avoimeen oveen ja tehokkaaseen ilmanvaihtoon, nostaa sähkönkulutusta reilusti. Silloin sopivalla lattian lämpötilalla 23-24 °C, lattian kuivaamisella suihkun jälkeen ja oven kiinni pitämisellä saada kulutusta pienemmäksi.
Lue lisää energiatehokkaasta ilmanvaihdosta: