Luonnon bioydinvoima on jo käytössämme

Muunnamme hakkeen energian lämmöksi ja sähköksi. Kierrätämmekaikkia alkuaineita, nekin hyötykäyttöön. Tuorein innovaatio on jäännetuhkanrakeistus metsän lannoitteeksi. 

Hakkeen ohella kivihiilen ja turpeen korvaajaksi lämmöntuotantoon on ehdotettu taajamien pienydinreaktoreita. Ne alkaisivat tuottaaalueensa väestölle kaukolämpöä.

Pienydinreaktorit ovat teknisen lupaavia. Ne ovat kuitenkinkiusallisen etäällä tämän päivän kiertotaloudesta.

Toinen ehdotettu vaihtoehto on maalämpö, sen pumppaaminenjoko kaukolämmön verkkoon tai erillisiin omakotitaloihin. Maalämpö ei olekuitenkaan varsinaista energian tuotantoa. Kyseessä on eräänlainenenergiavahvistin. Tarvitsemme pumppaamisen määrämitan muuten tuotettua sähköä.Lopputuloksena saamme kyllä aina enemmän lämpöenergia kuin kulutimmesähköenergiaa.  

Nyt kun tutkimus pyörii uusien innovaatioiden ympärillä, onhyvä muistaa että meillä on jo melkoisesti omaa, luonnollista voimaa. Metsiinpaistava aurinko on tärkein ydinvoimalamme. Sen uumenissa käy ydinreaktioistatehokkain, vetypommeistakin tunnettu fuusio.

Maanpäällisistä ydinvoimaloista poiketen auringonradioaktiiviset ydinsaasteet jäävät avaruuteen. Energia saapuu metsään puhtaanavalona.

Suomen alue vastaanottaa auringon energiaa vuodessa 1,3tsettajoulea. Kun vuonna 2019 energian kokonaiskulutuksemme oli 1,3 eksajoulea,saamamme aurinkovoima vastaa tuhatkertaisesti koko kulutustamme.

Auringon ydinvoimassa on energiaongelmiemme ratkaisu.Auringon ydinvoimaan perustuvat myös tuulimyllyt ja aurinkopaneelit. Niidenkäyttö lisääntyy vuosittain. Niillä on kuitenkin haaste: aurinkoenergianvarastoiminen, tuulella tyveniksi päiviksi ja sähköllä talveksi.

Puut ovat haasteen jo selvittäneet. Ne jalostavataurinkoenergian kemiallisten yhdisteiden sidosenergiaksi. Se on turvallisestivarastoitunut puuainekseen, biovoimaksi. Talvella poltamme sitä voimaloissahakkeena.

Puiden aurinkovoimalan rakentaminen on helppoa. Puutpystyttävät itse itsensä, kun ne on kerran istutettu. Tehdasvalmisteisetaurinkopaneelit meidän on levitettävä maan päälle telineisiin. Ja ne voilevittää vain yhdeksi kerrokseksi. Puut kasvavat neulasensa tai lehtensä hetiuseaan kerrokseen.

Havupuista tehokkain kerroskenno on kuusi. Yhtä maaperänneliömetriä kohti istutuskuusikossa on auringon puolelta mitattavaa neulastenpinta-alaa seitsemän neliömetriä. Lähes kuusen peittävyyteen pääsevät tiheäänistutetut hybridihaavat.

Ruotsissa on vertailtu 30 vuoden ajan puiden aurinkoenergiansidontaa, kun niitä kasvatetaan biolämmöksi, biosähköksi tai bioetanoliksi.Tehoviljelty hybridihaapa varastoi 110 gigajoulea hehtaarille vuodessa.Lannoitetusta istutuskuusikosta sai 100 gigajoulea.

Teemme ajatusleikin. Ilmasto muuttuu niin että puu alkaakasvaa koko Suomessa huippuvauhdilla. Kuinka paljon bioydinvoimaa 20 miljoonaametsähehtaariamme varastoisivat, jos ne viljeltäisiin biotalouden kuuselle jahybridihaavalle? Vastaus on kaksi eksajoulea. Se on 45 prosenttia enemmän kuinnykyinen koko energian tarpeemme.

Eipä tehokuusikko tai hybridihaavikko kuitenkaan sovellukaikkialle maassamme. Eikä kaikkea puuta ole poltettavaksi käytetty ennenkään,eikä käytetä tulevaisuudessakaan.

Bioydinvoiman määrältään valtaisa merkitys paljastuu silti.Puun kasvussa on yhä valjastamatonta voimaa. Tämä on uusiutuvan metsähakkeen energiataloudenperusta.

Metsähake tuotetaan tänään pääosin hakkuutähteestä: puidenlatvuksista, oksista ja alle

6-senttisestä ensiharvennusten pienpuusta. Lisää energiahakettavoi tuottaa lyhytkiertopuiden peltoviljelyllä. Lupaavin on nopeakasvuinen,jalostettu hakepaju.

Hakepajun peltoviljelyä on kehitetty Ruotsissa ja Tanskassajo 1970-luvulta lähtien. Menetelmä on viljelyketjultaan ja koneistukseltaanvalmis käytäntöön Suomessakin heti, kun yhteiskunta ajatukseen syttyy.

Meidän kannattaa edelleen kehittää luonnon omaa bioydinvoimaa. Se on monipuolista, uusiutuvaa, kotimaista ja kansantalouttamme kehittävää. Metsähakkeen kuuluu säilyä energiapaletissamme vähintään niin kauan kunnes muut vaihtoehdot täyttävät kestävän kiertotalouden vaatimukset. 

Veli Pohjonen

Maatalous- ja metsätieteiden tohtori
Metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa Maatalous- ja metsätieteiden tohtori
Metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa